Tämän tuutaatoon lapset oppivat jo ihan pienenä ja postiauton nähdessään hoettiin tuota jatkuvasti. Auto tööttäilee noin kun tullaan tiukkaan mutkaan ja varoittaa sillä vastaantulevia ettei tule vaan yhteentörmäystä.
Maaseudulla postiauto vie turistit ja paikalliset sinne minne junalla ei pääse. Käytössä on myös pienempiä malleja kuin tämä kuvassa näkyvä.
Vanhaan hyvään aikaan mentiin hevosvoimalla eteenpäin:)
Me menimme eilen aamulla juuri kuvassa olleella postiautolla patikkaretkelle. Näin saatiin lapsetkin innostumaan, tosin innostus laantui sen jälkeen kun postiauton perävalot lakkasivat näkymästä. Tarkoituksena oli kävellä kotiin yhden vuoren yli ja paistaa makkaraa nuotiolla jossain vaiheessa. Muutaman metrin kävelyn jälkeen alkoi kysely kuinka pitkä matka vielä ja joko voitaisiin paistaa sitä makkaraa, ritinäärutinaa;) Alku matka oli kyllä helppo, mutta sitten alkoi yläsuuntaan meno ja ritinä sen kuin kasvoi, puolen tunnin uurastuksen jälkeen alkoi helpompi vaihe Zikzak tiessä, ei enää niin suoraan ylöspäin. Ja johan sitten lapsetkin piristyivät, niinkuin myös minä;) Miehellehän tämä reitti oli helppo nakki. Löytyihän se nuotopaikkakin lopulta ja makkarat saivat kyytiä niinkuin muutkin eväät. Repun kantamisvastuu oli miehellä;) Sitten alkoi kotimatkan" helpompi" vaihe, alaspäin meneminen. Minun polveni olivat kyllä IHAN eri mieltä, samoin joskus urheillessa satuttamani nilkka alkoi valittamaan. Mutta pakkohan sitä oli kävellä eihän sinnekkään voinut jäädä. Matka oli kyllä tosi ihana pienistä kivuista huolimatta ja ne metsän ja peltojen tuoksut ylhäällä on jotain aivan ihanaa. Itsehän kävelen kyllä paljon, mutta nyt oli pitkä tauko ja sen huomasi. Pakko taas aloittaa kävelylenkit että seuraavalla kerralla polvetkaan eivät natise;D
Muutama kuva matkan varrelta.
Kommentit