On hyvän päivän toivotus retoromaniaksi.  Engadinissa missä olimme eilen on retoromaaninen kieli pääkielenä. Sent oli  meillä päämääränä . Normaalisti pääsemme Scuoliin asti junalla, mutta tunnelityömaan vuoksi jouduimme vaihtamaan postiautoon Ardezissa.  Postiautomatka olikin kyllä aikamoista kyytiä, kuljettaja ajoi tosi lujaa mutkaisella tiellä, eipä tullut mieleenkään ottaa kuvia auton ikkunasta, vaikka maisemat olivat huimaavat.

Scuolin asemalle tuli ystäväperheen mies meitä vastaan ja menimme Sentiin, jossa oli jo ruoka valmiina odottamassa. Mikä ihanuus joskus mennä valmiiseen ruokapöytään.

Pitkän, pitkän ruokailun jälkeen päätimme lähteä alas  Scuoliin kävellen matkaa noin 5 km.  Päivä oli puolipilvinen, oikein sopiva ulkoiluun. Lapset narisivat ( kaikki 4 lasta ;)) etteivät jaksa kävellä, mutta kun pääsimme ulos niin he olivat meitä aikuisia pitkästi edellä koko ajan.

Engadinissa ja muillakin ret.romaanis.alueilla opetus tapahtuu retoromaanisella kielellä  kolme ensimmäistä kouluvuotta, sitten opetus vaihtuu saksankielelle.  Ystäväperheen lapset osaavat sitä kieltä hyvin, vanhemmat jonkun verran. Ovat kyllä saksankieliseltä alueelta alunperin kummatkin.

Jos me asumme täällä vuoret ympärillä niin tuolla voi sanoa että asutaan vuorten sylissä.  Vuoret ovat todella liki, laakso on erittäin kapea. Ihanaa ja kaunista.

                       Nämä kuvasin ystävien talon parvekkeelta.

           Sisäänkäynti,  tässä piti pienemmänkin ihmisen vähän kumartua.

        

Tänne meillä oli matka siis ja ihanaa jäätelöä sieltä saikin. Tekevät jäätelön itse.

Päätin että menen kesällä uudelleen pelkästään kuvausreissulle sinne. Nyt oli taas niin kiirusta ettei ehtinyt paljoa ottaa kuvia, eikä oikein kehdannutkaan kun vieraisilla oltiin ;)

Ja nyt lähdemme valitsemaan tytölle vihdoin ne pokat, yhdet on valittu kotona mutta katsotaan kuinka käy kun menemme optikolle. Vieläkö vaihtuu mieli ;)