2097865.jpg

Appeni sitten nukkui eilen pois vain 66 vuotiaana, kaikki läheiset olimme läsnä kun se tapahtui. Kaikki tapahtui niin äkkiä, vaikka olikin kyllä jo tiedossa että pahimpaan pitää varautua.  Hän on ollut vuosia jo sairaana, että toisaalta tämä on varmasti hänelle itselleen helpotus, päästä kivuista ja säryistä vihdoinkin kokonaan. Mutta suru on silti omaisilla ihan sama, oli kyllä todella sydäntäsärkevää katsoa hänen lastensa itkua ja surua:( niin kuin anoppinikin. Lauantaina on hautajaiset, täällä on tapana näin nopeaan jo haudata. Toisaalta se on parempi, sitten sekin on ohi... elämä jatkuu sitten eteenpäin omia uriaan. Näinhän se on oltavakin.

Hautajaissaatto lähtee täältä meidän pihalta, hevosella lähtee appi viimeiselle matkalleen. Matka on aika pitkä kirkolle, mutta kaikki halusivat näin tämän tehdä. Tämä paikka oli apelle tärkeä.

Paljon on asioita anopilla hoidettavava, kaikki lapset ovat kyllä mukana auttamassa niinkuin me miniätkin.

Täällä saa olla 3 päivää poissa töistä lähiomaisen kuoleman takia , samoin lapset menevät vasta maanantaina kouluun.

 

Äitini vointi on parempi tähän tietoon, että siellä suunnalla helpottaa ainakin hetkeksi.

Kiitos kaikille myötäelämisestä, olette ihania kaikki tyynni !