Viime torstaina meillä oli vihdoin suuri matka edessä, Berniin. Suurta siinä oli ainakin matkan pituus. Melkein 6 tuntia edestakaisin, istumista junassa. Mennen tullen 2 vaihtoakin. Onneksi lapset ovat jo isompia, niin vaihdot sujuvat jo näpsäkästi. Muutenkin matka meni hyvin, vasta ihan loppumatkalla kotiin tullessa oli pientä kähinää lasten kesken.
Berniin saavuttaessa menimme heti tutkailemaan mistä lähtee ratikka Maailmanliitontalolle, se löytyikin aika nopsasti. Samoin myöskin suurlähetystö, parin napin painalluksen ja selityksien jälkeen pääsimme kaikki Suomeen ;)
Siellä ystävällinen rouva otti vanhan passini, kuvan ja oleskeluluvan. Hetken päästä tuli lomakkeen kera ja kahteen kohtaan vaan nimi ja siinä se oli. Ei mitään hikistä lomakkeitten täyttämistä edes. 15 pvä tätä kuuta pitäisi passi olla täällä. 150 frangia postimaksuineen tuli maksamaan 5 vuoden biometrinen passi. Tai ei kait niitä enää pidemmäksi ajaksi edes saakkaan. Edellinen minulla oli 10 vuoden passi.
Odotin koko ajan milloin joudun antamaan sormenjäljet, mutta eihän semmoisia otettukkaan. Mistähän minä olen tuollaisen saanut päähäni.
Sitten tulimme takaisin keskustaan ja heti etsimään seuraavaa kulkuneuvoa, bussia eläinpuistoon. Nälkäkin jo alkoi kaikilla olla, mutta päätettiin siellä vasta syödä. Bussi löytyi pienen etsinnän ja kyselyn jälkeen. Tunnettiin kyllä olevamme maalaisia kaupungissa
Eläinpuisto oli vähän pettymys, vaikka tiesinkin sen olevan pieni ja vanhanaikainen. Eläimiä ei kaikkia edes nähty kun olivat piilossa päiväunillaan. Lintuhäkit olivat minusta pieniä. Ympäristöltään paikka on kyllä tosi ihana, puita ja vihreää joka puolella. Joki, jonka rannalla oli leikkipuistoja parikin kappaletta ja ravintola. Lapsiperheille todella hieno paikka vaikka viettää koko päivä siellä.
Pelikaaneja pääsee ihailemaan ilman pääsymaksuakin, ovat ravintolan läheisyydessä olevassa lammessa.
Pikkuinen pelikaani äitinsä vierellä
Olenkos vähän komea
Huhuu.... saisiko silakkaa
Näitä isoja lintuja minun käy niin surku...
Kilpikonnien kokoontumisajo kohtauspaikkana vesikuppi
Tässä sitten juosten otettu kuva aseman läheltä. Minun haaveeni suuresta turistinapsuttelusta meni puihin ( kuinkas muuten). Muutaman muunkin kuvan otin mutta niissä on todella paljon ihmisiä, enkä tykkää niitä tänne laittaa. Olimme niin kauan siellä eläinpuistossa että saatiin mennä puolihölkkää junalle, ettei oltaisi ihan hirveän myöhään kotona. Lapsilla oli todella kivaa siellä puistossa, lähinnä siellä kiipeilypuolella ;) ettei raaskittu hoputella.
Bernissähän ovat ne jääkiekon MM-kisat ja ihmisiä sen mukaisesti, vaikka taitaa siellä olla muutenkin.
Oli kiva tulla kotiin tänne rauhaan, en tiedä minua ahdistaa nykyään hirveät ihmismassat. No ahdistaahan minua joskus kyllä täälläkin ;) Olen sentään asunut melki puoli elämääni kaupungissa. Näillä näkymin en muuttaisi kaupunkiin, mutta varmasti siihen tottuisi jos sellainen tilanne tulisi.
Kokonaisuutena matka ihan mukava, mutta nähtävästi jos haluan rauhassa ottaa valokuvia pitää mennä yksin :)
Kommentit